Tänään tuli sitten uhrattua melkein 3tuntia koiran metsästämiseen. Päästin Jingan irti leikkimään koirakaverinsa kanssa, jota se ei ole nähnyt pitkiin aikoihin. Vaikka se on jo monta kertaa aikaisemmin tehnyt sen ettei anna kiinni. Tänään oli kaiken huippu. Kaikki keinot otettiin käyttöön. Käytettiin makkaraa, ei huomioitu koiraa. Mentiin maahan maate jne jne... ja ei. Koira vaan istahtaa tyynesti ja tuijottaa tyytyväisen näköisenä. Aina kun yrität lähestyä ottaa leikkipomput ja perääntyy. Huoh. Yritettiin jopa Nallin avulla saada koiraa kiini. Tuhlattiin melkein koko makkapaketti. Kai sitten vihdoin Jingakin kyllästyi ja antoi avomiehen alkaa rapsutella jolloin sai vihdoin koiran kiinni. Nyt Jinga on nukkunut tyytyväisenä sohvalla väsymystään pois. Kyllä siinä jo itku meinasi tullakin, olin suoraan sängystä lähtenyt koiraa käyttämään ja vähän nälkä alkoi jo itselläkin olla.

Avomies sai vihdoin töitä! Olihan hän jo useamman kuukauden ajan hakenut useisiin paikkoihin. Tehnyt tämän ajan keikkahommia, mutta vain muutaman päivän kuukaudessa. Toisena vaihtoehtona olisi ollut muuttaa joulukuun alussa 3,5kuukaudeksi Tampereelle, Lassila ja Tikanojan koulutus olisi ollut siellä. Se ei ihan houkuttanut kumpaakaan meistä.

Hetki sitten tuli viesti äidiltä, että pappa on tällä hetkellä leikkaussalissa. Sairaalaan päin ei saa olla yhteydessä vaan he ilmoittavat sitten sieltä kuinka on leikkaus mennyt..


               2042536.jpg